Suosituimmat ammatit lauluissa

Kun tässä on aikansa väsännyt kirjastoaiheisia lauluja, tuli mieleen miettiä, että minkäs verran ylipäänsä on tehty lauluja tietyistä työpaikoista ja ammateista. Äkkiseltään ei tule mieleen kuin muutama. Mietintää voi jatkaa vaikkapa porukalla baaripöydässä pitkäänkin — tai sitten voi kysyä kirjastonhoitajalta: tamperelaiset kollegat ovat nimittäin keränneet ammattilauluista ansiokkaan listan tänne.

Mielenkiintoista listaa selatessa huomaa, että ammattilauluja on sittenkin aika paljon, mutta harva niistä on kovin tunnettu. Kuten jo aiemmassa kirjoituksessani totesin, jonkun tietyn instituution tai ammattiryhmän ympärille koottuja teemalevyjä eivät kuuntele juuri muut kuin saman viiteryhmän ihmiset. Sama pätee yksittäisiin biiseihin, pääsääntöisesti.

Sekään ei auta, että melko moni listan biiseistä on myös enemmän tai vähemmän kertakäyttövitsejä, esim. hupaisia käännöksiä (tyyliin Turo's Hevi Geen Poliisi/Molina). Vitsibiiseistä harvemmin muodostuu nuotion ympärillä hoilattavia klassikoita.

Mitä klassikoita listalta sitten löytyy? Yllättäen rekkamiesaiheiset kappaleet ovat tunnetuimmasta päästä: Rautavaaran (Cashin?) Yölinjalla, Karman Hyvää huomenta Suomi sekä tietenkin Matti Eskon Rekkamies. Eniten listalla taitaa olla merimiesaiheisia lauluja, joista monet ovat hyvin tuttuja vanhemmallekin yleisölle jo kansakouluajoilta (tyyliin Kapteeni katsoi horisonttihin).

Miksi juuri näistä ammateista kertovista biiseistä on tullut suosittuja? Näitä tunnetuimpia ammattilauluja yhdistää se, että ne kuvaavat ammatin ja elämäntavan yhdistänyttä ja yhteen paikkaan juurtumatonta miehekästä miestä. Eräänlaista kulkuriromantiikaa siis. Mitäs muita tällaisia ammatteja voisi olla? Esimerkiksi karjapaimen (Kolme cowboyta), tukkilainen/metsuri (Lännen lokari), astronautti (Lapsuuden sankarille) — tai vaikka laulaja (Köyhä laulaja). Ilmeisesti näissä ammateissa on ns. seksikkyyttä, joka kantaa myös laulun aiheena.

Kirjastotyössä harva näkee minkäänlaista seksikkyyttä (villatakit ja samettihousut!), mutta ei kai se estä biisejä tekemästä. Vai pitäisikö meidänkin tehdä joku rekkamieslaulu ja nauraa koko matka pankkiin? Ohessa Kirjastomiesten ammatinvalintalaulu, olkaa hyvät!

Lainavinkki: Kirjastolevy

Kirjastolevy, Jyväskylän kaupunginkirjasto -edition.

Tässä blogissa on esitelty kirjastolaululevyjä. Tämä levy ei täytä niitä kriteerejä, mutta pakkohan Kirjastolevy on tässä blogissa ottaa esittelyyn.

Tampereen Metso-kirjaston musiikkiosastolla on todella edistyksellinen meininki. Hyvää työtä tehdään muuallakin, mutta jos joku musiikkikirjasto ylittää valtakunnallisen uutiskynnyksen, niin kyllä se useimmiten on Metso. Tämä ei missään nimessä ole muilta kirjastoilta pois vaan päinvastoin, ja sen takia metsolaisten aikaansaannoksia on mukava hehkuttaa.

Niin kuin nyt tätä viimeisintä innovaatiota: Kirjastolevyä. Piki-verkkokirjastossa kerrotaan näin: "Kirjastolevyn idea on ainutkertainen: levy tulee ainoastaan lainattavaksi kirjastoista. Levyä ei voi ostaa eikä sen kappaleita voi kuunnella suoratoistopalveluiden kautta." Merkittäväksi levyn tekee nimekäs artistijoukko (mm. Jarkko Martikainen, Matti Johannes Koivu, Maritta Kuula...) ja että kaikki kappaleet ovat ennen julkaisemattomia. Monilla näistä artisteista on varsin uskollinen yleisö, joka mielellään kuuntelee kaiken, mitä heidän suosikkinsa julkaisee. Voisi siis olettaa, että Kirjastolevy tulee päätymään aika monen kirjastonkäyttäjän levysoittimeen.

Eikä varmasti haittaa ole siitäkään, että levyn artisti- ja kappalevalinnoissa on selkeästi käytetty hyvää harkintaa. 13 biisiä ja yhtä monta omaäänistä esittäjää voisivat olla sillisalaatti, mutta onneksi näin ei ole. Erilaisia tyylilajeja kyllä löytyy: laulaja-lauluntekijää, ränttätänttää ja vaikeammin määriteltävää vaihtoehto/marginaalikamaa. Silti, kokonaisuus on melko yhtenäinen ja toimiva paketti, jolle on helppo kuvitella kuuntelijaprofiili. Yhteisenä nimittäjänä toimii myös se, että laulut ovat suomenkielisiä (yksi biisi on instrumentaali).

Kokonaisuus on siinäkin mielessä toimiva, että yksikään biisi ei selkeästi erotu heikoimpana lenkkinä. Tai no, itse en juurikaan lämpene levyn päättävälle The Sultansin ylipitkälle junnaukselle, mutta onhan siinäkin oma huumorinsa ja se sopii lopetuskappaleeksi. Todennäköisesti tämänkin levyn, kuten useimpien kokoelmalevyjen, kohdalla pidemmän päälle käsi hakeutuisi skip-näppäimelle tiettyjen biisien kohdalla, mutta tässä vaiheessa ylihyppelyyn ei ole ollut tarvetta.

Kokonaisuuden toimivuus on erityisen ilahduttavaa sikäli, että artistivalinnoissa on otettu myös riskejä. Osa artisteista on tosiaan jo vuosikymmeniä sitten kannuksensa hankkineita, mutta monet ovat vasta valtakunnallisen tunnettuuden kynnyksellä. Minulle aivan uusia tuttavuuksia olivat Samanna ja Itä-Hollola Installaatio sekä U.F.Ojala. Eikä kyllä voi valittaa, että joku Sur-Rur olisi joka paikassa puhkisoitettua (aika vitsikästä, jos niin olisi!). Vaihtoehtorock ja lo-fi-estetiikka ovatkin ehkä ne selkeimmin tästä levykokonaisuudesta esiin nousevat määreet. Niillä harvemmin osutaan radioiden soittolistoille.

Kuten heti alussa totesin, tämä ei ole kirjastolaululevy. Levyn sisältämät laulut siis eivät käsittele kirjastoa, Jukka Nousiaisen biisiä lukuunottamatta. Sen sijaan kansivihkoon on kerätty artistien musiikkikirjastokokemuksia ja -näkemyksiä. Useimmilla tarinat ovat kirjastolaisen näkökulmasta valitettavan nostalgissävyisiä: kirjastojen musiikkikokoelmat ovat olleet maailmoja avaavia paikkoja joskus parikymmentä vuotta sitten. Kirjastojen musiikkiosastojen levylainauksen huippuvuodet 1980-1990-luvuilla on merkittävä sukupolvikokemus, joten on ymmärrettävää, että se näkyy useimpien kommenteissa. 

Tilanne on nyt toinen ja meidän kirjastoihmisten pitää keksiä muita tapoja palvella asiakkaitamme. Onneksi joidenkin artistien kommenteissa nostetaan esiin myös nykytilanne, esimerkiksi musiikkikirjastojen korvaamattomuus nuottien suhteen. En siis minäkään jää noita menneitä aikoja sen enempää muistelemaan.

Eli takaisin itse asiaan: jos joku tämän levyn artisteista resonoi sinussa, suosittelen lainamaan levyn tai ainakin tekemään siihen varauksen (varaamisesta tuli äskettäin hyvin monessa kirjastossa ilmaista!). Kannattaa tsekata myös Piki-verkkokirjaston juttu ja sieltä löytyvät linkit. Siellä voi myös osallistua arvontaan (28.2.2017 asti), josta voi voittaa Kirjastolevyn ihan omaksi!


Ps. Kirjastolevyn kannessa (by Tommi Musturi) on Finnhits-levynkansi-tyyppisesti numero 1. Tästä voinee päätellä, että joskus saatamme saada kuunneltavaksemme Kirjastolevy 2:n?

Kirjastoturismi

Kirjastot ovat mainioita paikkoja. Erityisen hyvä tilanne on meillä kirjastomiehillä ja -naisilla, jotka saamme olla kirjastoissa kaiket päivät työn puolesta. Joskus olisi kuitenkin kivaa käydä kirjastossa asiakkaan roolissa. Omalla työpaikalla se ei oikein onnistu.

Onneksi: asiakaslarppaaminen onnistuu lomamatkaillessa. Vieraalla paikkakunnalla ei tietysti ihan samalla lailla pysty hyödyntämään kirjaston palveluja kuin omassa lähikirjastossa, mutta kyllä siitä asiakaskokemuksesta saa pienen aavistuksen.

Tästä kuvasta puuttuu pönöttävä kirjastomies.

Väistämättä, vaikka kuinka on lomalla, turistikäynneillä tulee tarkasteltua kirjastoja myös ammatillisin silmin. Mikä luokitusjärjestelmä, minkälainen esillepano, minkälaiset tarrat ja viivakoodit...

Hämmentävin huomio oli kuitenkin se, kuinka universaalin samannäköisiä kirjastoihmiset ovat maasta riippumatta. Voi sitä kotoisaa villatakkien ja sandaalien suhinaa!

Vuosien varrella on tullut käytyä turistina aika monessa kirjastossa. Kamera kun on aina mukana, niin toki selfieitäkin on tullut otettua. Kuvia on jo sen verran, että niistä tuli ihan mukava pieni Facebook-kuva-albumi. Toivon mukaan kuvia karttuu vielä paljon lisää.

PS. Kirjastoturismiin kannustavat luonnollisesti myös (yleensä ilmaiset) wc-tilat. Niksi-Pirkka-kelvollinen vinkki kaikille kaupunkimatkailijoille! Vessoistakin voi ottaa kuvia, mutta se on toinen juttu.