maanantai 18. toukokuuta 2015

Kirjastolaululevyt, osa 1: Hyllyjen välissä hiljaa

Kirjastomiehet-yhtyeen ääneenkin lausuttuna haaveena on ollut levyttäminen. Kuten jo aiemmin totesin, kirjastoaiheisia kappaleita on levytetty ennenkin. Pelkästään kirjastolauluista koostuvia levytyksiä ei kuitenkaan kovin montaa ole ja yksi albumi nousee ylitse muiden: Hyllyjen välissä hiljaa (1993).

Suomen kirjastoseura päätti juhlistaa Suomen yleisten kirjastojen 200-vuotista historiaa julkaisemalla levyllisen uutta kirjastomusiikkia. Projektiin saatiin mukaan yllättävänkin vakuuttava ja nimivahva porukka. Myöskään tuotannollisessa puolessa ei ole huomautettavaa: eri esittäjistä huolimatta levystä muodostuu kokonaisuus, ja housebändi soittaa hyvin (silloin kun sitä tarvitaan).

Tämä on erityisesti laulaja-lauluntekijöiden levy, folkkiin päin kallellaan. Yleissävy on humoristinen, ei sentään ratkihauska eikä missään nimessä saarnaava. Pönötyksestä (lähes) vapaan tunnelman ja akustissävyisten sovitusten ansiosta kappaleet ovat kestäneet hyvin aikaa.

Nimikappaleen kirjaston työntekijän ja asiakkaan herkästä romanssista laulaa Tuula Amberla. Laulun tekstissä on minäkertoja, mikä onkin sopivaa, sillä Amberla on siviiliammatiltaan kirjastonhoitaja. Ehkä tästä syystä hän saa esittää levyllä toisenkin kappaleen. Waltarin kohdalla -kappaleessa tosin minäkertoja on asiakas, jolla tuntuu olevan hieman samanlaisia elämänhallinnan ongelmia kuin Kirjastomiesten Juhlalaulu 2013 -kappaleen päähenkilöllä.

Useammassakin laulussa ylistetään lukemisen nautintoa. Esimerkiksi Pentti Rasinkangas Ohilyönteineen laulaa rosvojoukosta, joka murtautuu vahingossa kirjastoon ja rosvot päätyvät perustamaan oman lukupiirin. Hyllyt täynnä aarteita on hyvin tyypillinen PR&O:n kappale, eli pirteän hilpeä ralli.

Huumoriltaan rohkein levyn kappaleista lienee Kunnollinen kunnallinen kirjastojenkka. Tässä Kaj Chydeniuksen säveltämässä kappaleessa on Marja-Leena Mikkolan yllättävänkin sapekkaan sarkastinen sanoitus. Kuvitteellisen (toivottavasti) kuntapäättäjän minä-muotoinen vuodatus katkeaa toistuvasti fraasiin "Minua se aika lailla kismittää!" Päättäjän suusta tulee tämmöisiä sammakoita:
Kirjasto on avohoidon ilmaisvaltakunta
Sosiaalipummit nukkuu siellä päiväunta
(...)
Tuon nyt osaa hoitaa vaikka minkälainen houkka
Työllistetty työtön taikka joku lukutoukka

M.A. Numminen kantaa kortensa kekoon tyypilliseen tyyliinsä kappaleella Kirjasto ja sivistys. Vakavan asiapitoinen teksti Nummisen selkeästi artikuloimana ja puolentoista minuutin mittaisena rock-sovituksena saa aikaan humoristisen vaikutelman. Kuitenkin esityksestä irrotettuna teksti on yllättävän vakava. Sanoitus on kansivihkon mukaan Nummisen omaa tuotantoa. Vahvoja sanoja ja näkemyksiä:
On info muilta; data taas on koneesta tuotettua.
 Mutta tosi tieto onkin itse ajateltua.
(...)
Kirjastossa kaikki ovat täysin tasa-arvoisia.
Siksi niiden täytyy olla kaikille maksuttomia.

Kirjasto ei saakaaan olla päättäjien lieassa.
Kansalaisten vapaus on Kriittisyyden miekassa.

Levyn onnistunein kappale minun mielestäni on Mikko Perkoilan Kovaa peliä kirjastossa. Laulun minä on wannabe-Marlowe ja olevinaan keskellä kovaksikeitettyä rikostarinaa. Raymond Chandler -höyryinen kappale on tunnelmallinen ja kasvaa hienosti.

Kirjasto on siinä... taas on heikommasta päästä. Levyn päättävä kappale kärsii menneiden vuosien tietoiskutyyppisestä kankeudesta: "murkusta muoriin ja vauvasta vaariin kirjasto palvelee". On siinä hyvääkin, ainakin ajatus siitä, miten kirjasto on enemmän tekoja kuin paikka. Laulussa toistellaan: "ei pelkkä iso talo meille yksinään vielä kirjastoa tee". Hauskaa tässä on se, että toisena sanoittajana toiminut Tuula Haavisto on tällä hetkellä Helsingin kirjastotoimenjohtaja ja vetää Keskustakirjasto-projektia, jonka tuloksena Töölönlahden rannalle nousee maailman hienoin kirjasto. Mutta silti kirjasto on jotain muutakin kuin iso ja hieno kirjastorakennus? No, niinhän se on, aina vain enemmän laajenevan digitalisaation myötä.

Kaiken kaikkiaan: Hyllyjen välissä hiljaa -levy oli hieno keksintö yleisten kirjastojen merkkivuoden juhlistukseksi ja lopputulos kestää edelleen kriittisenkin kuuntelun. Olisi mukava ajatella, että tämä levy voisi viihdyttää ketä tahansa, siis muitakin kuin vain kirjastolaisia. Valitettavasti näin tuskin on, sillä on vaikea uskoa, että kovin moni ei-kirjaston-työntekijä suostuisi kuuntelemaan tätä levyä edes yhtä kertaa läpi. Tämä sama koskee jotakuinkin kaikkia instituution tai ammattiryhmän ympärille koottuja teemalevyjä, eikä se tarkoita, että levyt olisivat huonoja.

Onko siis mitään mieltä tehdä kirjastolaululevyjä? Jos näin hyvin tehty levy jää näin pienen joukon huviksi, niin onko Kirjastomiehillä mitään mahdollisuuksia oman levyn suhteen? Vai onko levyttäminen itseisarvo? Näitä kysymyksiä jäämme pohtimaan. Sillä aikaa voitte katsoa täältä, miten Katriina Honkanen esittää Matka Charlien kanssa -kappaleen livenä.

Hyllyjen välissä hiljaa -levyn tiedot Suomen kansallisdiskografia Violassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti