Paitakauppa on taas auki!

Hyllyvarausten noutokin sujuu paremmin
Kirjastomiehet-paita päällä.

Joku teistä saattaa ehkä muistaa, että hetken aikaa oli mahdollista ostaa Kirjastomiehet-bändipaitoja. Aiheesta on postaus elokuulta 2018.

Siinähän kävi sittemmin niin, että verkkokaupan mahdollistanut Spreadshirt-palvelu ilmoitti, että vähäisen myynnin vuoksi Kirjastomiehet-kauppa suljetaan. Eipä siinä mitään, kapitalismin ehdoilla tässä maailmassa mennään.

En tiedä, jäikö minulta joku ilmoitus saamatta vai lukematta, mutta yllättäen ja pyytämättä paitakauppa näyttäisi olevan taas toiminnassa. Kollega-Toni AKA Kirjastovelho löysi tuon yllä linkatun vanhan blogauksen, klikkasi kauppalinkkiä  kirjastomiehet.myspreadshop.fi ja pisti tilauksen vetämään. Eikä siinä montaa päivää mennyt, kun Tonista tuli onnellinen Kirjastomiehet-merchin haltija, ks. oheinen kuva.

Muistutan vielä, että kaikki mainittuun kauppaan syydetyt  rahat menevät Spreadshirtille. Ostamalla näitä tuotteita ei siis Kirjastomiehille koidu minkäänlaista tuloa. Mutta eihän näitä kirjastohommia muutenkaan rahan takia tehdä. 

Kaikesta huolimatta semmoinenkin ajatus tästä lähti kehittymään, että pitäisiköhän tuonne laatia lisää logovaihtoehtoja. Ainakin Kirjasto-oletetut-bändipaidalle voisi olla jopa kysyntää. Haluaisitko suunnitella sen logon?

Musiikkikirjastopalvelut Jyväskylässä 60 vuotta

Jälleen kerran nostalgisissa tunnelmissa, mutta nyt taakse päin kuikuiluun on hyvä syy: juhlistamme parhaillaan tasavuosia Jyväskylän musiikkikirjastopalveluissa. Vuonna 1964 perustettiin Cygnaeuksenkadun yläpäähän pieni musiikkikirjasto, josta sai lainata nuotteja ja jossa pystyi kuuntelemaan levyjä.

Paljon on vettä virrannut Tourujoessa ja moni asia muuttunut musiikkikirjastoalalla. Levyjä ryhdyttiin lainaamaan kotiin asti 1970-luvun lopulla. 1980-luvulla tuli CD-levyt, joiden voimalla vuosituhannen taitteessa kellotettiin huikeita lainalukemia. 

Musiikkikirjastoista puhuttaessa muistellaan lähes säännönmukaisesti – ymmärrettävästi – näitä kulta-aikoja. Hyvin monelle kirjastojen musiikkikokoelmat tarjosivat unohtumattomia elämyksiä. Tutkimusten mukaan "kaikkialla maailmassa noin puolet ihmisten suosikkibiiseistä on niitä, joita he ovat kuunnelleet eniten teini- ja nuoruusvuosina."

Minäkin kannoin lukiolaisena Mikkelin pääkirjastolta vinyylilevyjä kotiin kuunneltavaksi selkä vääränä ja tein paljon hyviä löytöjä. Monet niistä ovat jääneet elämäni ääniraidalle.

Musiikkikirjastoammattilaisen näkökulmasta tämä nostalgisointi on kuitenkin myös hieman turhauttavaa. Nuo ajat ovat mennyttä: 2010-luvulla striimauspalvelujen kasvava suosio alkoi painaa lainalukemia loputtomalta tuntuvaan syöksyyn.

Niinpä musiikkikirjastojen on täytynyt keksiä jotain muuta CD-kokoelmien pyörittämisen lisäksi. Monissa kirjastoissa on panostettu uudella tavalla esimerkiksi soitonharjoitteluhuoneisiin. Lainattavat soittimet ovat olleet arkipäivää ukulelebuumista lähtien. Kirjastojen tapahtumatuotanto on ottanut valtavia harppauksia (esimerkiksi Tampereen kaupunginkirjaston Metso Live -keikat kannattaa laittaa seurantaan). Hyviä vinkkejä ja ajatuksia musiikkikirjastojen uusista mahdollisuuksista esitellään Ääniä tulevaisuudesta -julkaisussa (2022).

Musiikkiosasto on siis edelleen mainio paikka olla töissä ja asiakkaana. Tätä ilosanomaa julistimme Kirjasto-oletetut-yhtyeen voimin maanantaina 26.8.2024 Jyväskylän pääkirjaston Kulttuurilavalla. Keikkasetissä oli myös sopivasti vuonna 1964 tehty ja The Driftersin ensimmäisenä levyttämä Under the boardwalk -kappale, tosin suomalaisilla sanoilla, jotka eivät mitenkään liity alkuperäiseen sanoitukseen.

Ps. Jos haluat nostalgisoida mainion musiikkivuoden1964 äärellä, niin kannattaa tsekata tämä teoslista verkkokirjastostamme. 

Epänostalgiset kirjastolaiset?

Hyvin usein kirjastoaiheiset keskustelut kääntyvät muistoihin: mikä oli ensimmäisen kirjastokortin numero, mikä oli kirjastoautokuskin etunimi, miltä näytti musaosaston varoittava esimerkki aurinkoon jäänyt LP-levy, ja niin edelleen.

Toista on kuitenkin meidän ammattilaisten kesken. Kirjastourallani olen useasti ihmetellyt sitä, kuinka vähän kirjastolaisten keskinäisissä keskusteluissa muistellaan menneitä. Joskus kahvihuoneessa nopeasti lohkaistaan jotain detroit-korteista tai hurjimmat kehuvat aikaisemman merkkipohjaisen kirjastojärjestelmän hakumahdollisuuksia, mutta siinäpä se. Tämä on sikälikin yllättävää, että ainakin minun kollegoideni joukossa on paljon historiaa opiskelleita. Luulisi siis, että vanhojen asioiden muistelu olisi sydäntä lähellä. 

No, jos ei muut, niin minä sitten: tein aiheesta biisin. Ja pystyn helposti visioimaan, miten viimeisinä työvuosinani ennen eläköitymistäni 68 vuotiaana (!) kertailen hapertuvia muistoja kultaiselta 2010-luvulta.

Ps. Video on kuvattu YKN:n eli Yleisten kirjastojen neuvoston iltajuhlassa Jyväskylän Villa Ranassa. Äänen- ja kuvanlaatu eivät häikäise, mutta onneksi sentään yleisö oli ihan paras.

Uusi biisi!

Palefacen kuva Wikipediasta

Aika hiljaista on ollut Kirjastomiesten kaikilla rintamilla. Ei ole ollut keikkoja korona-aikaan, tietenkään. Ja kun ei ole keikkoja, ei ole mieltä treenatakaan. Biisien tekeminen on jäänyt muiden elämänkiireiden jalkoihin. Somessakaan ei ole jaksanut olla aktiivinen, kun ei ole ollut mitään kerrottavaa.

Paitsi: alkuvuodesta yhtenä sunnuntaiaamuna päässä soi biisi. Ihan valmiin kuuloinen kappale, joka piti poimia pois. Äkkiä vain puhelimeen idea talteen, vähän myöhemmin jatkotyöstöä Garagebandilla ja siinä oli ensimmäinen demo valmiina. Sanoitus tosin puuttui, mutta siihenkin löytyi helposti idea.

Heitin demon eteenpäin muille Kirjastomiehille. Ari inspiroitui ja löysi itsestään ja soittimistostaan hienot soitinnukset ja sovitukset. Jopa siinä määrin, että Viljamin ja Terhon rooleiksi jäi tällä kertaa olla kannustavia sivustaseuraajia.Itse asiassa Arinkaan kanssa emme tavanneet livenä, vaan viestittelimme Whatsappitse tiedostoja kommentoiden.

Pala palalta sanoituskin eteni ja sai lopullisen muotonsa. Laulut äänitettiin uudestaan. Tässä vaiheessa harkittiin hifimpääkin otetta, eli kunnon studiota ja joku ammattilainen miksaamaan raidat. Se olisi kuitenkin vaatinut sen verran rahaa ja ennen kaikkea jonkinlaista musiikkiuravisiota, että päätimme tehdä tämän ihan omin avuin. Soundit ovat mitä ovat, mutta uskoisin olennaisen silti välittyvän, sillä biisistä tuli meidän mielestämme tosi hyvä!

Nyt vain harkitaan, että vieläkö mennään töihin, vai jäädäänkö kotiin odottelemaan, että levyyhtiöiden mogulit tulevat rahasalkkujen kanssa kotiovelle kolkuttelemaan.

Ai niin, miten tuo Paleface tähän oikein liittyy? Se selviää kun kuuntelet biisin!

Kirjastomiehet · Karrin unilaulu

Se on joulu!

Kirjastomiehiltä aina silloin tällöin kysellään, että koskas meiltä tulee levy. Relevantti kysymys: olisihan meillä jo levyn verran omaa materiaalia ja fyysinen albumi olisi hieno juttu meidänkin mielestämme. Resurssia kuitenkin uupuu: levyntekoon tarvittavaa aikaa ja rahaa ei meistä kellään ole liiemmälti.

Jonkinmoinen askel levyttämisen suuntaan otettiin kuitenkin alkukesästä, kun Kirjastomiehet marssivat studioon. Muutama biisi saatiin tallennettua ja hetken aikaa jo haaveiltiin, josko biisit julkaistaisiin Kirjastoautopäiväkeikan yhteydessä jonkinlaisena CD-singlenä. Aikataulu oli kuitenkin liian tiukka eikä sponsoreitakaan norkoillut nurkilla.

Kuuntele Se on joulu Spotifyssa!

Yksi tallennetuista kappaleista oli Se on joulu. Kesällä sen julkaisuun ei tuntunut olevan kiirettä, mutta näin joulun lähestyessä biisin julkaiseminen alkoi poltella enemmän. Niinpä kappaleen kynäillyt Viljami tarttui luottokorttiinsa ja askarteli biisin Spotifyyn kaikkien Kirjastomies- ja joulufanien kuunneltavaksi.

Luottokorttia tarvittiin, sillä tässä vaiheessa urakehitystä artisti maksaa. Viljami käytti julkaisemiseen sivustoa www.recordunion.com, jossa rekisteröityminen ei maksa mitään, mutta kaikki muu sitten jo maksaakin. Palvelun kautta kappaleelle luotiin EAN-koodi (10€) ja laitettiin kuunneltavaksi Spotifyyn (7€). Ja jos joku sattuu kuulemaan kappaleen radiosta (Jouluradio?!) ja haluaa tietää mikä se on, hän voi tunnistaa sen puhelimensa Shazam-sovelluksella tai Omppu-puhelimissa Sirillä (2€).

Vaikka kyseessä onkin aika hyvä kappale, en ihan jaksa uskoa, että Viljami saisi omansa pois kovin nopeasti. Anssi Kela sai Levoton tyttö -kappaleestaan 0,002€ per Spotify-toisto. 19€ jaettuna 0,002€ = 9500 toistokertaa. Aika monta kertaa, sitä paitsi tässä tapauksessa royaltit ovat jotain ihan muuta, kun sekä Spotify että Record Union ottavat omat siivunsa. Lisäksi tulosta pitäisi varmaan maksaa verotkin pois. Eli emme ole jättämässä päivätöitämme tämän takia.

"Mut raha ei oo mun valuuttaa / tahdon saada jotain kauniimpaa" lauloi jo Appendix aikanaan. Kirjastomiehet toivottaa teille kaikille mainiota joulun odotusta!

Paitakauppa avattu! [Fanfaareja ja rummunpauketta.]

EDIT: paitamyynti ei lähtenyt lentoon, itse asiassa ei tainnut mennä yhtään paitaa kaupaksi. Siksi Spreadshirt sulki kaupan, eli turha enää yrittää tilata näitä paitoja. Mutta jätetään tämä postaus tähän kuitenkin muistoksi.

 EDIT 2: paitakauppa on kuin onkin taas auki! Lue postaus.

 

Rukouksiinne on vastattu: nyt voit tilata itsellesi Kirjastomiehet-t-paidan!

Fani vai ihan oikea kirjastomies?

Edellisessä blogauksessa vilautin mahdollisuutta, että bändimme logolla varustettuja t-paitoja voisi kenties olla joskus yleisemminkin saatavilla. Ta-daa: Kirjastomiehillä on nyt ihan oma t-paitakauppa osoitteessa https://shop.spreadshirt.fi/kirjastomiehet.

Spreadshirt on siitä mukava verkkokauppa, että siellä pystyy DIY-henkisesti tuunaamaan tilattavaa tuotetta. "Muokkaa designia" -painikkeen takaa aukeavat moninaiset mahdollisuudet. Jos vaikka haluaisitkin mieluummin pitkähihaisen paidan, onnistuu. Näyttäisikö logo sittenkin paremmalta pystyasennossa? Tai paidan selkämyksessä? Vai olisiko Kirjastomiehet-muki paras ratkaisu? Onnistuu nämäkin.

Niille, jotka eivät ole niin askarteluhenkisiä, on tarjolla valmiita vaihtoehtoja. Esisäädetyissä Kirjastomiehet-tuotteissa on ekologinen painotus (luomupuuvillaa, valmistettu uusiutuvaa energiaa käyttäen jne.). Totuus tietenkin on, että ekologisinta olisi olla ostamatta mitään. Jos kuitenkin tarvitset vaatetta päällesi, niin mieluummin sitten yritetään olla vähemmän kuin enemmän pahiksia.

Valitettavasti tätä kontrastiväristä ringer-t-paitamallia ei Spreadshirtin valikoimasta löydy, vielä. Eikä muuten villatakkejakaan. Pitääpä laittaa Spreadshirtille toive vetämään.

Ja vielä: Spreadshirtissa olisi mahdollista tienata rahaa asettamalla palveluun lataamilleen designeille maksun. Ilmaisten kirjastopalvelujen hengessä Kirjastomiehet-logosta ei tarvitse maksaa penniäkään. Spreadshirt kyllä ottaa omansa pois, eli tuotteista saa kyllä pulittaa ihan riittävästi ilman ylimääräisiä design-maksujakin. Toisaalta: useamman vuoden käyttökokemuksen perusteella kehtaan kyllä kehua tuotteiden hinta-laatu-suhdetta: ei veny eikä vanu ja painatukset pysyvät kiinni kankaassa. Ekologisuutta sekin.

100 prosentin kasvu Kirjastomiesten määrässä

Kuten hyvin tiedätte, Kirjastomiehet eivät kovin usein keikkaile. Painavin syy tähän on tietysti se, että laulujemme sanoma ei välttämättä aukea kuin rajatulle yleisölle, eli kirjastokollegoille. Turha meidän on mennä baarin nurkkaan maksavia asiakkaita häiritsemään.

Nelihenkinen Kirjastomiehet poseeraa

Sen sijaan Kirjastopäivillä (6/2017) ja Kirjastoautopäivillä (8/2018) yleisö osasi kyllä arvostaa kontribuutiotamme. Nämä keikat olivat meille silläkin tavalla suotuisia, että ne olivat molemmat kotikaupungissamme. (Mahdollisille keikkabuukkaajille kuitenkin tiedoksi, että kyllä me tarvittaessa muillekin paikkakunnille pääsemme.)

Kirjastoautopäiväkeikan kunniaksi nostettiinkin isompi vaihde pykälään:
a) hommattiin bändipaidat ja
b) kasvatettiin bändi nelihenkiseksi. Viljami tuli kitaroimaan ja bassottelemaan ja tarttui laulumikkiinkin, Terho taas paukutti rumpuja olan takaa. Ja johan tulikin hommaan ihan toisenlainen draivi! Poissa on folk-fiilistely ja päästiin räimimään rokkia ihan kunnolla!

Kyllähän tuon keikkasetin mielellään vetäisi jossain uudestaankin, sen verran hyvä maku tästä Lutakon keikasta jäi. Tsekkaa jos et usko: alla illan viimeinen kipale, Kirjastoautopäivien epävirallinen tunnusbiisi Aino heiluu (säv.&san. Ari Savinainen). Lystiä oli niin lavalla kuin tanssilattiallakin!

Ps. T-paita-kauppaa ei ole vielä käynnistetty, mutta käynnistyy toki, jos alamme hukkua kyselyihin. (En pidätä hengitystä.)