Hyvin usein kirjastoaiheiset keskustelut kääntyvät muistoihin: mikä oli ensimmäisen kirjastokortin numero, mikä oli kirjastoautokuskin etunimi, miltä näytti musaosaston varoittava esimerkki aurinkoon jäänyt LP-levy, ja niin edelleen.
Toista on kuitenkin meidän ammattilaisten kesken. Kirjastourallani olen useasti ihmetellyt sitä, kuinka vähän kirjastolaisten keskinäisissä keskusteluissa muistellaan menneitä. Joskus kahvihuoneessa nopeasti lohkaistaan jotain detroit-korteista tai hurjimmat kehuvat aikaisemman merkkipohjaisen kirjastojärjestelmän hakumahdollisuuksia, mutta siinäpä se. Tämä on sikälikin yllättävää, että ainakin minun kollegoideni joukossa on paljon historiaa opiskelleita. Luulisi siis, että vanhojen asioiden muistelu olisi sydäntä lähellä.
No, jos ei muut, niin minä sitten: tein aiheesta biisin. Ja pystyn helposti visioimaan, miten viimeisinä työvuosinani ennen eläköitymistäni 68 vuotiaana (!) kertailen hapertuvia muistoja kultaiselta 2010-luvulta.
Ps. Video on kuvattu YKN:n eli Yleisten kirjastojen neuvoston iltajuhlassa Jyväskylän Villa Ranassa. Äänen- ja kuvanlaatu eivät häikäise, mutta onneksi sentään yleisö oli ihan paras.