perjantai 28. huhtikuuta 2023

Epänostalgiset kirjastolaiset?

Hyvin usein kirjastoaiheiset keskustelut kääntyvät muistoihin: mikä oli ensimmäisen kirjastokortin numero, mikä oli kirjastoautokuskin etunimi, miltä näytti musaosaston varoittava esimerkki aurinkoon jäänyt LP-levy, ja niin edelleen.

Toista on kuitenkin meidän ammattilaisten kesken. Kirjastourallani olen useasti ihmetellyt sitä, kuinka vähän kirjastolaisten keskinäisissä keskusteluissa muistellaan menneitä. Joskus kahvihuoneessa nopeasti lohkaistaan jotain detroit-korteista tai hurjimmat kehuvat aikaisemman merkkipohjaisen kirjastojärjestelmän hakumahdollisuuksia, mutta siinäpä se. Tämä on sikälikin yllättävää, että ainakin minun kollegoideni joukossa on paljon historiaa opiskelleita. Luulisi siis, että vanhojen asioiden muistelu olisi sydäntä lähellä. 

No, jos ei muut, niin minä sitten: tein aiheesta biisin. Ja pystyn helposti visioimaan, miten viimeisinä työvuosinani ennen eläköitymistäni 68 vuotiaana (!) kertailen hapertuvia muistoja kultaiselta 2010-luvulta.

Ps. Video on kuvattu YKN:n eli Yleisten kirjastojen neuvoston iltajuhlassa Jyväskylän Villa Ranassa. Äänen- ja kuvanlaatu eivät häikäise, mutta onneksi sentään yleisö oli ihan paras.


sunnuntai 9. toukokuuta 2021

Uusi biisi!

Palefacen kuva Wikipediasta
Aika hiljaista on ollut Kirjastomiesten kaikilla rintamilla. Ei ole ollut keikkoja korona-aikaan, tietenkään. Ja kun ei ole keikkoja, ei ole mieltä treenatakaan. Biisien tekeminen on jäänyt muiden elämänkiireiden jalkoihin. Somessakaan ei ole jaksanut olla aktiivinen, kun ei ole ollut mitään kerrottavaa.

Paitsi: alkuvuodesta yhtenä sunnuntaiaamuna päässä soi biisi. Ihan valmiin kuuloinen kappale, joka piti poimia pois. Äkkiä vain puhelimeen idea talteen, vähän myöhemmin jatkotyöstöä Garagebandilla ja siinä oli ensimmäinen demo valmiina. Sanoitus tosin puuttui, mutta siihenkin löytyi helposti idea.

Heitin demon eteenpäin muille Kirjastomiehille. Ari inspiroitui ja löysi itsestään ja soittimistostaan hienot soitinnukset ja sovitukset. Jopa siinä määrin, että Viljamin ja Terhon rooleiksi jäi tällä kertaa olla kannustavia sivustaseuraajia.Itse asiassa Arinkaan kanssa emme tavanneet livenä, vaan viestittelimme Whatsappitse tiedostoja kommentoiden.

Pala palalta sanoituskin eteni ja sai lopullisen muotonsa. Laulut äänitettiin uudestaan. Tässä vaiheessa harkittiin hifimpääkin otetta, eli kunnon studiota ja joku ammattilainen miksaamaan raidat. Se olisi kuitenkin vaatinut sen verran rahaa ja ennen kaikkea jonkinlaista musiikkiuravisiota, että päätimme tehdä tämän ihan omin avuin. Soundit ovat mitä ovat, mutta uskoisin olennaisen silti välittyvän, sillä biisistä tuli meidän mielestämme tosi hyvä!

Nyt vain harkitaan, että vieläkö mennään töihin, vai jäädäänkö kotiin odottelemaan, että levyyhtiöiden mogulit tulevat rahasalkkujen kanssa kotiovelle kolkuttelemaan.

Ai niin, miten tuo Paleface tähän oikein liittyy? Se selviää kun kuuntelet biisin!

maanantai 26. marraskuuta 2018

Se on joulu!

Kirjastomiehiltä aina silloin tällöin kysellään, että koskas meiltä tulee levy. Relevantti kysymys: olisihan meillä jo levyn verran omaa materiaalia ja fyysinen albumi olisi hieno juttu meidänkin mielestämme. Resurssia kuitenkin uupuu: levyntekoon tarvittavaa aikaa ja rahaa ei meistä kellään ole liiemmälti.

Jonkinmoinen askel levyttämisen suuntaan otettiin kuitenkin alkukesästä, kun Kirjastomiehet marssivat studioon. Muutama biisi saatiin tallennettua ja hetken aikaa jo haaveiltiin, josko biisit julkaistaisiin Kirjastoautopäiväkeikan yhteydessä jonkinlaisena CD-singlenä. Aikataulu oli kuitenkin liian tiukka eikä sponsoreitakaan norkoillut nurkilla.
 Kuuntele Se on joulu Spotifyssa!
Kuuntele Se on joulu Spotifyssa!

Yksi tallennetuista kappaleista oli Se on joulu. Kesällä sen julkaisuun ei tuntunut olevan kiirettä, mutta näin joulun lähestyessä biisin julkaiseminen alkoi poltella enemmän. Niinpä kappaleen kynäillyt Viljami tarttui luottokorttiinsa ja askarteli biisin Spotifyyn kaikkien Kirjastomies- ja joulufanien kuunneltavaksi.

Luottokorttia tarvittiin, sillä tässä vaiheessa urakehitystä artisti maksaa. Viljami käytti julkaisemiseen sivustoa www.recordunion.com, jossa rekisteröityminen ei maksa mitään, mutta kaikki muu sitten jo maksaakin. Palvelun kautta kappaleelle luotiin EAN-koodi (10€) ja laitettiin kuunneltavaksi Spotifyyn (7€). Ja jos joku sattuu kuulemaan kappaleen radiosta (Jouluradio?!) ja haluaa tietää mikä se on, hän voi tunnistaa sen puhelimensa Shazam-sovelluksella tai Omppu-puhelimissa Sirillä (2€).

Vaikka kyseessä onkin aika hyvä kappale, en ihan jaksa uskoa, että Viljami saisi omansa pois kovin nopeasti. Anssi Kela sai Levoton tyttö -kappaleestaan 0,002€ per Spotify-toisto. 19€ jaettuna 0,002€ = 9500 toistokertaa. Aika monta kertaa, sitä paitsi tässä tapauksessa royaltit ovat jotain ihan muuta, kun sekä Spotify että Record Union ottavat omat siivunsa. Lisäksi tulosta pitäisi varmaan maksaa verotkin pois. Eli emme ole jättämässä päivätöitämme tämän takia.

"Mut raha ei oo mun valuuttaa / tahdon saada jotain kauniimpaa" lauloi jo Appendix aikanaan. Kirjastomiehet toivottaa teille kaikille mainiota joulun odotusta!

maanantai 27. elokuuta 2018

Paitakauppa avattu! [Fanfaareja ja rummunpauketta.]

EDIT: paitamyynti ei lähtenyt lentoon, itse asiassa ei tainnut mennä yhtään paitaa kaupaksi. Siksi Spreadshirt sulki kaupan, eli turha enää yrittää tilata näitä paitoja. Mutta jätetään tämä postaus tähän kuitenkin muistoksi.

 

 

Rukouksiinne on vastattu: nyt voit tilata itsellesi Kirjastomiehet-t-paidan!

Fani vai ihan oikea kirjastomies?
Edellisessä blogauksessa vilautin mahdollisuutta, että bändimme logolla varustettuja t-paitoja voisi kenties olla joskus yleisemminkin saatavilla. Ta-daa: Kirjastomiehillä on nyt ihan oma t-paitakauppa osoitteessa https://shop.spreadshirt.fi/kirjastomiehet.

Spreadshirt on siitä mukava verkkokauppa, että siellä pystyy DIY-henkisesti tuunaamaan tilattavaa tuotetta. "Muokkaa designia" -painikkeen takaa aukeavat moninaiset mahdollisuudet. Jos vaikka haluaisitkin mieluummin pitkähihaisen paidan, onnistuu. Näyttäisikö logo sittenkin paremmalta pystyasennossa? Tai paidan selkämyksessä? Vai olisiko Kirjastomiehet-muki paras ratkaisu? Onnistuu nämäkin.

Niille, jotka eivät ole niin askarteluhenkisiä, on tarjolla valmiita vaihtoehtoja. Esisäädetyissä Kirjastomiehet-tuotteissa on ekologinen painotus (luomupuuvillaa, valmistettu uusiutuvaa energiaa käyttäen jne.). Totuus tietenkin on, että ekologisinta olisi olla ostamatta mitään. Jos kuitenkin tarvitset vaatetta päällesi, niin mieluummin sitten yritetään olla vähemmän kuin enemmän pahiksia.

Valitettavasti tätä kontrastiväristä ringer-t-paitamallia ei Spreadshirtin valikoimasta löydy, vielä. Eikä muuten villatakkejakaan. Pitääpä laittaa Spreadshirtille toive vetämään.

Ja vielä: Spreadshirtissa olisi mahdollista tienata rahaa asettamalla palveluun lataamilleen designeille maksun. Ilmaisten kirjastopalvelujen hengessä Kirjastomiehet-logosta ei tarvitse maksaa penniäkään. Spreadshirt kyllä ottaa omansa pois, eli tuotteista saa kyllä pulittaa ihan riittävästi ilman ylimääräisiä design-maksujakin. Toisaalta: useamman vuoden käyttökokemuksen perusteella kehtaan kyllä kehua tuotteiden hinta-laatu-suhdetta: ei veny eikä vanu ja painatukset pysyvät kiinni kankaassa. Ekologisuutta sekin.

tiistai 21. elokuuta 2018

100 prosentin kasvu Kirjastomiesten määrässä

Kuten hyvin tiedätte, Kirjastomiehet eivät kovin usein keikkaile. Painavin syy tähän on tietysti se, että laulujemme sanoma ei välttämättä aukea kuin rajatulle yleisölle, eli kirjastokollegoille. Turha meidän on mennä baarin nurkkaan maksavia asiakkaita häiritsemään.
Nelihenkinen Kirjastomiehet poseeraa

Sen sijaan Kirjastopäivillä (6/2017) ja Kirjastoautopäivillä (8/2018) yleisö osasi kyllä arvostaa kontribuutiotamme. Nämä keikat olivat meille silläkin tavalla suotuisia, että ne olivat molemmat kotikaupungissamme. (Mahdollisille keikkabuukkaajille kuitenkin tiedoksi, että kyllä me tarvittaessa muillekin paikkakunnille pääsemme.)

Kirjastoautopäiväkeikan kunniaksi nostettiinkin isompi vaihde pykälään:
a) hommattiin bändipaidat ja
b) kasvatettiin bändi nelihenkiseksi. Viljami tuli kitaroimaan ja bassottelemaan ja tarttui laulumikkiinkin, Terho taas paukutti rumpuja olan takaa. Ja johan tulikin hommaan ihan toisenlainen draivi! Poissa on folk-fiilistely ja päästiin räimimään rokkia ihan kunnolla!

Kyllähän tuon keikkasetin mielellään vetäisi jossain uudestaankin, sen verran hyvä maku tästä Lutakon keikasta jäi. Tsekkaa jos et usko: alla illan viimeinen kipale, Kirjastoautopäivien epävirallinen tunnusbiisi Aino heiluu (säv.&san. Ari Savinainen). Lystiä oli niin lavalla kuin tanssilattiallakin!

Ps. T-paita-kauppaa ei ole vielä käynnistetty, mutta käynnistyy toki, jos alamme hukkua kyselyihin. (En pidätä hengitystä.)




keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Suosituimmat ammatit lauluissa

Kun tässä on aikansa väsännyt kirjastoaiheisia lauluja, tuli mieleen miettiä, että minkäs verran ylipäänsä on tehty lauluja tietyistä työpaikoista ja ammateista. Äkkiseltään ei tule mieleen kuin muutama. Mietintää voi jatkaa vaikkapa porukalla baaripöydässä pitkäänkin — tai sitten voi kysyä kirjastonhoitajalta: tamperelaiset kollegat ovat nimittäin keränneet ammattilauluista ansiokkaan listan tänne.

Mielenkiintoista listaa selatessa huomaa, että ammattilauluja on sittenkin aika paljon, mutta harva niistä on kovin tunnettu. Kuten jo aiemmassa kirjoituksessani totesin, jonkun tietyn instituution tai ammattiryhmän ympärille koottuja teemalevyjä eivät kuuntele juuri muut kuin saman viiteryhmän ihmiset. Sama pätee yksittäisiin biiseihin, pääsääntöisesti.

Sekään ei auta, että melko moni listan biiseistä on myös enemmän tai vähemmän kertakäyttövitsejä, esim. hupaisia käännöksiä (tyyliin Turo's Hevi Geen Poliisi/Molina). Vitsibiiseistä harvemmin muodostuu nuotion ympärillä hoilattavia klassikoita.

Mitä klassikoita listalta sitten löytyy? Yllättäen rekkamiesaiheiset kappaleet ovat tunnetuimmasta päästä: Rautavaaran (Cashin?) Yölinjalla, Karman Hyvää huomenta Suomi sekä tietenkin Matti Eskon Rekkamies. Eniten listalla taitaa olla merimiesaiheisia lauluja, joista monet ovat hyvin tuttuja vanhemmallekin yleisölle jo kansakouluajoilta (tyyliin Kapteeni katsoi horisonttihin).

Miksi juuri näistä ammateista kertovista biiseistä on tullut suosittuja? Näitä tunnetuimpia ammattilauluja yhdistää se, että ne kuvaavat ammatin ja elämäntavan yhdistänyttä ja yhteen paikkaan juurtumatonta miehekästä miestä. Eräänlaista kulkuriromantiikaa siis. Mitäs muita tällaisia ammatteja voisi olla? Esimerkiksi karjapaimen (Kolme cowboyta), tukkilainen/metsuri (Lännen lokari), astronautti (Lapsuuden sankarille) — tai vaikka laulaja (Köyhä laulaja). Ilmeisesti näissä ammateissa on ns. seksikkyyttä, joka kantaa myös laulun aiheena.

Kirjastotyössä harva näkee minkäänlaista seksikkyyttä (villatakit ja samettihousut!), mutta ei kai se estä biisejä tekemästä. Vai pitäisikö meidänkin tehdä joku rekkamieslaulu ja nauraa koko matka pankkiin? Ohessa Kirjastomiesten ammatinvalintalaulu, olkaa hyvät!

maanantai 20. helmikuuta 2017

Lainavinkki: Kirjastolevy

Kirjastolevy, Jyväskylän kaupunginkirjasto -edition.
Tässä blogissa on esitelty kirjastolaululevyjä. Tämä levy ei täytä niitä kriteerejä, mutta pakkohan Kirjastolevy on tässä blogissa ottaa esittelyyn.

Tampereen Metso-kirjaston musiikkiosastolla on todella edistyksellinen meininki. Hyvää työtä tehdään muuallakin, mutta jos joku musiikkikirjasto ylittää valtakunnallisen uutiskynnyksen, niin kyllä se useimmiten on Metso. Tämä ei missään nimessä ole muilta kirjastoilta pois vaan päinvastoin, ja sen takia metsolaisten aikaansaannoksia on mukava hehkuttaa.

Niin kuin nyt tätä viimeisintä innovaatiota: Kirjastolevyä. Piki-verkkokirjastossa kerrotaan näin: "Kirjastolevyn idea on ainutkertainen: levy tulee ainoastaan lainattavaksi kirjastoista. Levyä ei voi ostaa eikä sen kappaleita voi kuunnella suoratoistopalveluiden kautta." Merkittäväksi levyn tekee nimekäs artistijoukko (mm. Jarkko Martikainen, Matti Johannes Koivu, Maritta Kuula...) ja että kaikki kappaleet ovat ennen julkaisemattomia. Monilla näistä artisteista on varsin uskollinen yleisö, joka mielellään kuuntelee kaiken, mitä heidän suosikkinsa julkaisee. Voisi siis olettaa, että Kirjastolevy tulee päätymään aika monen kirjastonkäyttäjän levysoittimeen.

Eikä varmasti haittaa ole siitäkään, että levyn artisti- ja kappalevalinnoissa on selkeästi käytetty hyvää harkintaa. 13 biisiä ja yhtä monta omaäänistä esittäjää voisivat olla sillisalaatti, mutta onneksi näin ei ole. Erilaisia tyylilajeja kyllä löytyy: laulaja-lauluntekijää, ränttätänttää ja vaikeammin määriteltävää vaihtoehto/marginaalikamaa. Silti, kokonaisuus on melko yhtenäinen ja toimiva paketti, jolle on helppo kuvitella kuuntelijaprofiili. Yhteisenä nimittäjänä toimii myös se, että laulut ovat suomenkielisiä (yksi biisi on instrumentaali).

Kokonaisuus on siinäkin mielessä toimiva, että yksikään biisi ei selkeästi erotu heikoimpana lenkkinä. Tai no, itse en juurikaan lämpene levyn päättävälle The Sultansin ylipitkälle junnaukselle, mutta onhan siinäkin oma huumorinsa ja se sopii lopetuskappaleeksi. Todennäköisesti tämänkin levyn, kuten useimpien kokoelmalevyjen, kohdalla pidemmän päälle käsi hakeutuisi skip-näppäimelle tiettyjen biisien kohdalla, mutta tässä vaiheessa ylihyppelyyn ei ole ollut tarvetta.

Kokonaisuuden toimivuus on erityisen ilahduttavaa sikäli, että artistivalinnoissa on otettu myös riskejä. Osa artisteista on tosiaan jo vuosikymmeniä sitten kannuksensa hankkineita, mutta monet ovat vasta valtakunnallisen tunnettuuden kynnyksellä. Minulle aivan uusia tuttavuuksia olivat Samanna ja Itä-Hollola Installaatio sekä U.F.Ojala. Eikä kyllä voi valittaa, että joku Sur-Rur olisi joka paikassa puhkisoitettua (aika vitsikästä, jos niin olisi!). Vaihtoehtorock ja lo-fi-estetiikka ovatkin ehkä ne selkeimmin tästä levykokonaisuudesta esiin nousevat määreet. Niillä harvemmin osutaan radioiden soittolistoille.

Kuten heti alussa totesin, tämä ei ole kirjastolaululevy. Levyn sisältämät laulut siis eivät käsittele kirjastoa, Jukka Nousiaisen biisiä lukuunottamatta. Sen sijaan kansivihkoon on kerätty artistien musiikkikirjastokokemuksia ja -näkemyksiä. Useimmilla tarinat ovat kirjastolaisen näkökulmasta valitettavan nostalgissävyisiä: kirjastojen musiikkikokoelmat ovat olleet maailmoja avaavia paikkoja joskus parikymmentä vuotta sitten. Kirjastojen musiikkiosastojen levylainauksen huippuvuodet 1980-1990-luvuilla on merkittävä sukupolvikokemus, joten on ymmärrettävää, että se näkyy useimpien kommenteissa. 

Tilanne on nyt toinen ja meidän kirjastoihmisten pitää keksiä muita tapoja palvella asiakkaitamme. Onneksi joidenkin artistien kommenteissa nostetaan esiin myös nykytilanne, esimerkiksi musiikkikirjastojen korvaamattomuus nuottien suhteen. En siis minäkään jää noita menneitä aikoja sen enempää muistelemaan.

Eli takaisin itse asiaan: jos joku tämän levyn artisteista resonoi sinussa, suosittelen lainamaan levyn tai ainakin tekemään siihen varauksen (varaamisesta tuli äskettäin hyvin monessa kirjastossa ilmaista!). Kannattaa tsekata myös Piki-verkkokirjaston juttu ja sieltä löytyvät linkit. Siellä voi myös osallistua arvontaan (28.2.2017 asti), josta voi voittaa Kirjastolevyn ihan omaksi!


Ps. Kirjastolevyn kannessa (by Tommi Musturi) on Finnhits-levynkansi-tyyppisesti numero 1. Tästä voinee päätellä, että joskus saatamme saada kuunneltavaksemme Kirjastolevy 2:n?