Lainastolassejen ("Lainastolassien" tuo mieleen kirjastokoirat) live-esiintymisistä ei taida olla ääni- tai videotallenteita, vaan vielä parempaa: studioäänite. Levy ei kylläkään ole pituudella pilattu: neljän kappaleen CD:tä voinee pitää EP-levynä.
Oma suosikkini levyn kappaleista on verevä Kirjastoautoblues. Arin sähkökitara parkuu ja vonkuu, kun kuntapäättäjä saa puheillaan kuolonkellot soimaan kirjastoautokuskin päässä.
On myönnettävä, että en ihan ensikuuntelulla ymmärtänyt tämän levyn ansioita. Ensimmäisen kerran kuulin näitä biisejä kirjaston pikkujouluissa Arin sooloesityksinä, mies ja kitara -tyyppisesti. Silloin biisit kuulostivat mahtavilta ja hankin levyn käsiini. Ehkä odotukset olivat liian korkealla ja siksi levyllä kappaleet kuulostivat ensiksi vähän valjuilta, kelvollisista bänditoteutuksista huolimatta.
Myöhemmillä kuuntelukerroilla suhtautumiseni on muuttunut, sillä kyllähän tämä on paras kuulemani kirjastolaululevy! (Eihän niitä montaa ole ja en ehkä ole täysin puolueeton arvioija, mutta kuitenkin...) Silti on myönnettävä, että nämä biisit ovat parhaimmillaan kirjaston henkilökunnan pikkujouluissa, koska silloin kohderyhmä on oikea ja oikeassa mielentilassa.
Kannattaa siis kuunnella, lainaa kirjastosta kotiin tai kuuntele kirjastossa! Levyä on nimittäin kirjastoissa hyvin saatavilla, koska kirjastoaiheinen levy meni hyvin kaupaksi lähes kaikkiin Suomen kirjastoihin ja harva on raaskinut levyä kirjaston kokoelmista poistaakaan. Keski-kirjastoissa levyä on saatavilla näin.
Ohessa maistiaisena Kirjastomiesten versio levyn nimikappaleesta Kirjastorakkautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti