Lainastolasse nostaa kytkintä

Ari kuuntelee esihenkilön puhetta
kiltisti, vaikka vähän jo
kahvittelu kiinnostelee. 

Tänään oli yhtyeellämme yhden biisin mittainen keikka. Kitaristi-Ari tosin oli katsomon puolella, koska kyse oli hänen läksiäisistään. Työpäivät Jyväskylän kaupunginkirjastolla käyvät vähiin, kun hän aloittaa kohta työt Saarijärven kirjastolla.

Hieno juttu Arin kannalta: lyhyempi työmatka ja uudenlainen työnkuva (esim. ei iltavuoroja!) varmasti maistuvat. Voitto tämä on myös Saarijärven kirjastolle, joka saa mainion kirjastomiehen riveihinsä. 

Meille tämä ei ole ihan niin positiivinen juttu: mukavan ja osaavan työkaverin lähtö jättää aina loven työyhteisöön. Mutta vielä suurempi kriisi tämä on meille Kirjastomiehille/-oletetuille. Ari on kuitenkin ollut bändimme kantava voima. Tämä muutos tuskin parantaa meidän jo muutenkin verkkaista keikkatahtia.

Välimatka ei toki ole mitenkään mahdoton, eli jos vain sopiva projekti keksitään, niin ehkäpä vielä yhteissoitot järjestyvät. Mutta tuskin enää työajalla, ellei Saarijärven kirjastolla haluta tukea kirjastomusiikkia oikein erityisen hövelisti.

Joka tapauksessa: toivotamme mahdollisimman mainiota jatkoa Lainastolasse-Arille! Tässä vielä pieni näyte tämänpäiväisestä Kirjasto-oletettujen kokoonpanosta + hyvästelybiisistä:

Ps. Jos Lainastolasse-asia ei ole tuttu, hanki lisätietoja täältä.

Ja vielä lisää paitoja!

Kirjastomiesten vaatekauppa sai jälleen uutta täydennystä. Canvan ilmainen kokeilujakso innosti laatimaan vielä lisää t-paitamalleja. Joitakin ideoita jäi edelleen toteuttamatta, mutta jääköön ne nyt hautumaan ainakin joksikin aikaa. 

Kuinka hyvin sinulla on aakkoset hallussa?Kuinka tarpeellinen taito se itse asiassa nykyään edes on? Kirjaston työntekijöillä aakkoset ja aakkostussäännöt pitää tietenkin olla hallussa, mutta muualla pääsee vähemmällä.

Enää ei tutkita paperisen puhelinluettelon nimilistaa. Sähköisestä tiedostosta haettu merkkijoukko löytyy helposti crtl+f-komennolla. Jos taas sanoja pitää laittaa aakkosjärjestykseen, tietokone tekee senkin muutamalla komennolla. 

Kirjaston kirjat eivät kuitenkaan – vielä –mene hyllyyn oikeaan paikkaan tietokoneen viemänä. Sitä odotellessa laulamme aakkoslaulua. Tarvittaessa sävelen, sanat ja aakkosjärjestyksen voi tarkistaa paidasta.  

 

Lainausohjeet on hyvä pitää nekin mielessä. Tässä paitamallissa vanhojen kirjojen etulehdiltä tuttu klassikko-ohje on painettuna rintataskun paikalle, lähelle sydäntä. 

Nykyään kirjaston kirjoja saa antaa lastenkin käsiin, oikeastaan suositellaan tekemään niin. Eikä tarttuvista taudeistakaan tarvitse suuremmin välittää: taudit eivät leviä kirjojen välityksellä kuin teoreettisesti. Muuten ohjeistus on edelleen ihan asiallista tekstiä.

Saisiko olla vielä lisää kirjastohistoriaa? Keski-ikäiset ja sitä vanhemmat muistavat kirjaston kirjojen taka-aukeamalta oheisen kuvan mukaiset taskut. Lainatessa taskusta otettiin pois pahvikortti, johon kirjattiin lainaajan numero. Tilalle laitettiin kortti, johon oli leimattu eräpäivä. Tämä niin kutsuttu Detroit-järjestelmä oli käytössä monissa kirjastoissa aina viivakoodilainaamiseen asti.

Kuvassa oleva kortti ja tasku on Helle Kannilan kirjasta Kirjastonhoidon opas. Kannila (1896-1972) lienee merkittävin yksittäinen suomalaisen kirjastojärjestelmän kehittäjä. Valtion kirjastotoimiston johtajana hän ehti toimia yli neljännesvuosisadan ajan. Lisäksi hän koulutti uusia kirjastolaisia ja laati oppimateriaalia, kuten yllä mainitun oppaan. Paljon muutakin hän ehti elämänsä aikana tehdä kirjastojen eteen. Siksi on vähintäänkin kohtuullista, että myös hän saa oman paitamallin, kenties myöhemmin jonkun toisenkin.

Jos nämä grafiikat resonoivat, mutta haluatte asemoida ne toisin, niin se toki onnistuu. Rohkeasti vain klikkailemaan ja säätämään: painatuksen voi laittaa selkäpuolelle, kääntää vaikka ylösalaisin, tai samaan paitaan voi yhdistää useamman eri printin. Varsin näppärä systeemi.

Schildtin sanat paitaan

T-paita tekoälyn päällä

Wolmar Styrbjörn Schildt (1810–1893) oli ahkera ja visionäärinen veikko. Hänellä oli 1800-luvun loppupuolella meneillään hengästyttävä määrä hankkeita, erityisesti Keski-Suomen ja suomen kielen edistämiseen liittyviä. Suomalaisuusmiehenä hän käytti kirjoituksissaan Kilpinen-sukunimeä.

Jotkut ideoista, esimerkiksi Jyväskylän yliopisto, olivat niin edistyksellisiä, että ne toteutuivat vasta reilusti Schildtin kuolemansa jälkeen. Metsäänkin meni: hänen intohimoisesti ajamansa kirjoitustapa, ns. venykekirjoitus, ei vakiintunut laajempaan käyttöön.

Schildt oli myös kirjastomies: hänen aloitteestaan perustettiin lainakirjarahasto ja noin viiden vuoden päästä aloitettiin lainaustoiminta. Schildt lahjoitti kirjaston ensimmäiset kirjat. Näin häntä voidaan perustellusti nimittää Jyväskylän kaupunginkirjaston perustajaksi.

Schildtin perintö näkyy ja kuuluu vahvasti koko Suomessa, eikä pelkästään Keski-Suomessa. Hyvin todennäköisesti käytämme joka päivä Schildtin keksimiä sanoja. Esine, oppilas, sairaala, väite, yleisö... tuossa vain jokunen esimerkki hänen sanoistaan. 

Eikö olisi kohtuullista, että muistaisimme sanasepon saavutuksia useamminkin? Voisimme jopa pukeutua hänen sanoihinsa? Nyt se on mahdollista! Kirjastomiesten vaatekaupassa on nyt valittavana sanapilvipainatus kahdessa eri värissä, ja paidan värivaihtoehtoja riittää. Eikä ole pakko tyytyä t-paitaan, vaan painatuksen saa halutessaan vaikka reppuun tai mukiin.  

Sanapilven lähteenä on käytetty Wolmar Schildt : sata uudissanaa -teosta.

Lähikuva painatuksesta

Wolmar Schildt
Jonas Heiskan ikuistamana

Paitakauppa on taas auki!

Hyllyvarausten noutokin sujuu paremmin
Kirjastomiehet-paita päällä.

Joku teistä saattaa ehkä muistaa, että hetken aikaa oli mahdollista ostaa Kirjastomiehet-bändipaitoja. Aiheesta on postaus elokuulta 2018.

Siinähän kävi sittemmin niin, että verkkokaupan mahdollistanut Spreadshirt-palvelu ilmoitti, että vähäisen myynnin vuoksi Kirjastomiehet-kauppa suljetaan. Eipä siinä mitään, kapitalismin ehdoilla tässä maailmassa mennään.

En tiedä, jäikö minulta joku ilmoitus saamatta vai lukematta, mutta yllättäen ja pyytämättä paitakauppa näyttäisi olevan taas toiminnassa. Kollega-Toni AKA Kirjastovelho löysi tuon yllä linkatun vanhan blogauksen, klikkasi kauppalinkkiä  kirjastomiehet.myspreadshop.fi ja pisti tilauksen vetämään. Eikä siinä montaa päivää mennyt, kun Tonista tuli onnellinen Kirjastomiehet-merchin haltija, ks. oheinen kuva.

Muistutan vielä, että kaikki mainittuun kauppaan syydetyt  rahat menevät Spreadshirtille. Ostamalla näitä tuotteita ei siis Kirjastomiehille koidu minkäänlaista tuloa. Mutta eihän näitä kirjastohommia muutenkaan rahan takia tehdä. 

Kaikesta huolimatta semmoinenkin ajatus tästä lähti kehittymään, että pitäisiköhän tuonne laatia lisää logovaihtoehtoja. Ainakin Kirjasto-oletetut-bändipaidalle voisi olla jopa kysyntää. Haluaisitko suunnitella sen logon?

Musiikkikirjastopalvelut Jyväskylässä 60 vuotta

Jälleen kerran nostalgisissa tunnelmissa, mutta nyt taakse päin kuikuiluun on hyvä syy: juhlistamme parhaillaan tasavuosia Jyväskylän musiikkikirjastopalveluissa. Vuonna 1964 perustettiin Cygnaeuksenkadun yläpäähän pieni musiikkikirjasto, josta sai lainata nuotteja ja jossa pystyi kuuntelemaan levyjä.

Paljon on vettä virrannut Tourujoessa ja moni asia muuttunut musiikkikirjastoalalla. Levyjä ryhdyttiin lainaamaan kotiin asti 1970-luvun lopulla. 1980-luvulla tuli CD-levyt, joiden voimalla vuosituhannen taitteessa kellotettiin huikeita lainalukemia. 

Musiikkikirjastoista puhuttaessa muistellaan lähes säännönmukaisesti – ymmärrettävästi – näitä kulta-aikoja. Hyvin monelle kirjastojen musiikkikokoelmat tarjosivat unohtumattomia elämyksiä. Tutkimusten mukaan "kaikkialla maailmassa noin puolet ihmisten suosikkibiiseistä on niitä, joita he ovat kuunnelleet eniten teini- ja nuoruusvuosina."

Minäkin kannoin lukiolaisena Mikkelin pääkirjastolta vinyylilevyjä kotiin kuunneltavaksi selkä vääränä ja tein paljon hyviä löytöjä. Monet niistä ovat jääneet elämäni ääniraidalle.

Musiikkikirjastoammattilaisen näkökulmasta tämä nostalgisointi on kuitenkin myös hieman turhauttavaa. Nuo ajat ovat mennyttä: 2010-luvulla striimauspalvelujen kasvava suosio alkoi painaa lainalukemia loputtomalta tuntuvaan syöksyyn.

Niinpä musiikkikirjastojen on täytynyt keksiä jotain muuta CD-kokoelmien pyörittämisen lisäksi. Monissa kirjastoissa on panostettu uudella tavalla esimerkiksi soitonharjoitteluhuoneisiin. Lainattavat soittimet ovat olleet arkipäivää ukulelebuumista lähtien. Kirjastojen tapahtumatuotanto on ottanut valtavia harppauksia (esimerkiksi Tampereen kaupunginkirjaston Metso Live -keikat kannattaa laittaa seurantaan). Hyviä vinkkejä ja ajatuksia musiikkikirjastojen uusista mahdollisuuksista esitellään Ääniä tulevaisuudesta -julkaisussa (2022).

Musiikkiosasto on siis edelleen mainio paikka olla töissä ja asiakkaana. Tätä ilosanomaa julistimme Kirjasto-oletetut-yhtyeen voimin maanantaina 26.8.2024 Jyväskylän pääkirjaston Kulttuurilavalla. Keikkasetissä oli myös sopivasti vuonna 1964 tehty ja The Driftersin ensimmäisenä levyttämä Under the boardwalk -kappale, tosin suomalaisilla sanoilla, jotka eivät mitenkään liity alkuperäiseen sanoitukseen.

Ps. Jos haluat nostalgisoida mainion musiikkivuoden1964 äärellä, niin kannattaa tsekata tämä teoslista verkkokirjastostamme. 

Epänostalgiset kirjastolaiset?

Hyvin usein kirjastoaiheiset keskustelut kääntyvät muistoihin: mikä oli ensimmäisen kirjastokortin numero, mikä oli kirjastoautokuskin etunimi, miltä näytti musaosaston varoittava esimerkki aurinkoon jäänyt LP-levy, ja niin edelleen.

Toista on kuitenkin meidän ammattilaisten kesken. Kirjastourallani olen useasti ihmetellyt sitä, kuinka vähän kirjastolaisten keskinäisissä keskusteluissa muistellaan menneitä. Joskus kahvihuoneessa nopeasti lohkaistaan jotain detroit-korteista tai hurjimmat kehuvat aikaisemman merkkipohjaisen kirjastojärjestelmän hakumahdollisuuksia, mutta siinäpä se. Tämä on sikälikin yllättävää, että ainakin minun kollegoideni joukossa on paljon historiaa opiskelleita. Luulisi siis, että vanhojen asioiden muistelu olisi sydäntä lähellä. 

No, jos ei muut, niin minä sitten: tein aiheesta biisin. Ja pystyn helposti visioimaan, miten viimeisinä työvuosinani ennen eläköitymistäni 68 vuotiaana (!) kertailen hapertuvia muistoja kultaiselta 2010-luvulta.

Ps. Video on kuvattu YKN:n eli Yleisten kirjastojen neuvoston iltajuhlassa Jyväskylän Villa Ranassa. Äänen- ja kuvanlaatu eivät häikäise, mutta onneksi sentään yleisö oli ihan paras.

Uusi biisi!

Palefacen kuva Wikipediasta

Aika hiljaista on ollut Kirjastomiesten kaikilla rintamilla. Ei ole ollut keikkoja korona-aikaan, tietenkään. Ja kun ei ole keikkoja, ei ole mieltä treenatakaan. Biisien tekeminen on jäänyt muiden elämänkiireiden jalkoihin. Somessakaan ei ole jaksanut olla aktiivinen, kun ei ole ollut mitään kerrottavaa.

Paitsi: alkuvuodesta yhtenä sunnuntaiaamuna päässä soi biisi. Ihan valmiin kuuloinen kappale, joka piti poimia pois. Äkkiä vain puhelimeen idea talteen, vähän myöhemmin jatkotyöstöä Garagebandilla ja siinä oli ensimmäinen demo valmiina. Sanoitus tosin puuttui, mutta siihenkin löytyi helposti idea.

Heitin demon eteenpäin muille Kirjastomiehille. Ari inspiroitui ja löysi itsestään ja soittimistostaan hienot soitinnukset ja sovitukset. Jopa siinä määrin, että Viljamin ja Terhon rooleiksi jäi tällä kertaa olla kannustavia sivustaseuraajia.Itse asiassa Arinkaan kanssa emme tavanneet livenä, vaan viestittelimme Whatsappitse tiedostoja kommentoiden.

Pala palalta sanoituskin eteni ja sai lopullisen muotonsa. Laulut äänitettiin uudestaan. Tässä vaiheessa harkittiin hifimpääkin otetta, eli kunnon studiota ja joku ammattilainen miksaamaan raidat. Se olisi kuitenkin vaatinut sen verran rahaa ja ennen kaikkea jonkinlaista musiikkiuravisiota, että päätimme tehdä tämän ihan omin avuin. Soundit ovat mitä ovat, mutta uskoisin olennaisen silti välittyvän, sillä biisistä tuli meidän mielestämme tosi hyvä!

Nyt vain harkitaan, että vieläkö mennään töihin, vai jäädäänkö kotiin odottelemaan, että levyyhtiöiden mogulit tulevat rahasalkkujen kanssa kotiovelle kolkuttelemaan.

Ai niin, miten tuo Paleface tähän oikein liittyy? Se selviää kun kuuntelet biisin!

Kirjastomiehet · Karrin unilaulu