Tyhjät saappaat

Viime viikon perjantaina pidettiin Tampereella musiikkikirjastoaiheinen seminaari otsikolla "Intohimona musiikkikirjastot" (ks. ohjelma täältä). Erityisen tästä seminaarista teki se, että samalla osoitettiin kunnioitusta Heikki Poroilalle, joka on tehnyt pitkän ja ansiokkaan työuran Suomen musiikkikirjastojen hyväksi. Virallisesti työura päättyy eläkkeellejäämiseen nyt vappuna, mutta saa nähdä, malttaako innokkaana keskustelijana tunnettu Poroila pysytellä poissa Kirjastot.fi:n palstoilta.

Samassa seminaarissa Jyväskylän kaupunginkirjaston musiikkiosaston pitkäaikainen johtaja Kyösti Mäkelä sai Suomen kirjastoseuran Mikko Mäkelä -palkinnon. Tarkemmat perustelut palkinnolle voi lukea vaikkapa tästä uutisesta, ja voitte uskoa minua, kun sanon, että Kyösti sai ansionsa mukaan.

Tuo oheinen kirjankansikuvakin kertoo jo aika paljon. Poroila ja Mäkelä ovat yhdessä ja erikseen olleet merkittäviä hahmoja Suomen musiikkikirjastotyön pelisääntöjen luomisessa. Minkälainen lie musiikkikirjastojen asema Suomessa, jos näitä herroja ei olisi ollut.

Eivät he toki yksinään ole tätä työtä tehneet. Nostetaan nyt esiin vaikkapa Tampereen pääkirjaston musiikkiosaston edellinen johtaja Pirjo Hakuni, joka hänkin sai samaisen Mikko Mäkelä -tunnustuksen muutama vuosi sitten, erittäin hyvin perustein. Kuitenkin kun Poroilan ja K. Mäkelän eläkkeelle jäämiset osuvat samaan vuoteen, tulee väistämättä tunne pöydän putsaavasta sukupolven vaihdoksesta. Kaikki se hiljainen tieto, mitä näiden kirjastomiesten mukana siirtyy pois kirjastosta...

Onneksi uusia hyviä musiikkikirjastomiehiä ja -naisia on remmissä (musiikkikirjastohommissa muuten on yllättävän paljon miehiä, sukupuolijakoprosentit ovat melkein kuin kirjastoautoissa), ja Poroilan ja Mäkelän luomalle pohjalle on hyvä rakentaa. Siksi voimme suhteellisen hyvillä mielin kiittää kaikesta ja toivottaa nautinnollisia eläkepäiviä näille herroille.

Huono päivä

Kirjastotyö on hyvin usein oikein mukavaa, mutta väistämättä joskus tulee huono päivä. Siksi olisi epärehellistä tehdä lauluja vain kirjastomiesten huippuhetkistä. Näin päädyttiin kappaleeseen nimeltä Juu juu juu.

Laulun sanoitusta varten todellisuutta piti kuitenkin hieman värittää. Ainakaan minun kohdalleni kirjastotyöuralla ei ole sattunut epärealistis-utopistisia esimiehiä. Ehkä laulun minällä on itsellään epärealistinen käsitys työelämästä?

Oheinen kuva on Juu juu juu -biisin videosta, joka tallennettiin Jyväskylässä Yleisten kirjastojen neuvoston kevätkokouksen iltajuhlassa 16.4.2015. Esitystämme komppaava iloinen puheensorina tulee siis siitä, kun joukko kirjastoesimiehiä (lähinnä -naisia, tietenkin) nauttii iltapalasta ja toistensa seurasta eivätkä anna bändin suuremmin häiritä.

Moinen heille suotakoon: tässä vaiheessa päivää oli jo aikakin ottaa vähän rennommin. Kevätkokouksen ohjelma näyttää aika tuhdilta paketilta. Kovin lennokkaita visioita ei sieltä minun silmiini pomppaa. Aika arkista ja käytännönläheistä pikemminkin, ja ehkä hyvä niin.

Kirjastomiehet kiittää YKN:n järjestäjiä keikkamahdollisuudesta ja yleisöä mielenkiinnosta (sillä rehellisyyden nimissä pakko myöntää, että selkeästi siellä kuunneltiin bändiäkin). Ja ruokaakin saatiin! Vrt. tanssimuusikot. Loppujen lopuksi ei siis huono päivä ollenkaan.

Musiikkikirjastomiehen blues

Joka härillä ajaa, se häristä puhuu, sanotaan. Edellisessä blogauksessa aiheena olivat Arin härät eli kirjastoautotyö. Allekirjoittaneen työtehtävissä taas painottuu musiikkikirjastoasiat. Niissä sitä vasta puhumista riittääkin (eri asia on, ketä kiinnostaa kuunnella).

Minä olen musiikkikirjastoasioista kirjoittanutkin aika paljon, nimittäin pidin parin vuoden ajan aihetta käsittelevää blogia Tänään palautetut levyt. Sen blogin päivittämisen lopetin (ainakin toistaiseksi) äskettäin, kun rupesi tuntumaan, että olennaisimmat pointit tuli jo sanottua. Mutta voisihan näistä asioita myös laulaa?

Alla olevasta videosta voit kuunnella, kuinka musiikkikirjastomiehen ammatillinen itsevarmuus horjuu laskevien musiikkitallenteiden lainalukujen takia. Annille ja Kerkolle erityiskiitokset sana- ja sävellainoista.

Video on kuvattu Jyväskylän kirjamessuilla 22.3.2015, mikä ei tallennusteknisesti ole ideaalitilanne. Arin hieno kitarasoolo jää pahasti messuhumun alle, mutta käyttäkää silmiänne ja kuvitelkaa loput.

Kirjastoauto: kirjastomiesten varma lymypaikka

Kirjastoautot ovat perinteisesti olleet kirjastomiesten valtakuntaa. Autohenkilökunnassa on toki naisiakin, myös kuskeina, mutta miesten prosentuaalinen osuus on kirjastoauto-osastoilla aivan toisissa lukemissa kuin ns. kivijalkakirjastoissa.

Siellä se Arikin päristelee pitkin poikin Jyvässeutua, koululta toiselle ja pysäkiltä pysäkille. Se innoitti häntä tekemään tällaisen kappaleen:



Tämäkin kappale on mahdollista kuulla livenä ensi sunnuntaina Jyväskylän kirjamessuilla. Kirjastomiehet esiintyvät Jyväskylän kaupungin messuosastolla klo 14.00 alkaen. Katso koko messuohjelma täältä.

Tästä se lähti

Juhlalaulu 2013 -niminen kappale on Kirjastomiehet-yhtyeen ensimmäinen julkisesti esitetty kappale. Se laadittiin Jyväskylän kaupunginkirjaston 150-vuotisjuhlia varten, kirjastotoimenjohtajamme pyynnöstä. Hän tiesi Arilla olevan kokemusta kirjastolaulujen laadinnasta Lainastolasset-yhtyeessä. Ari taas pyysi minut avuksi, koska olimme soitelleet ja kehitelleet lauluja yhdessä ennenkin.

Arilla oli muutama kappaleaihio, joista lähdimme yhdessä työstämään valmiimpia biisejä. Ajatus juhlavasta juhlalaulusta tuntui hieman vaikealta: niin hieno asia kuin kirjasto onkin, kovin ylistävä teksti tuntuisi jotenkin epäaidolta ja ainakin minun suuhuni sopimattomalta. Niinpä kun yksi Arin aihioista alkoi sanoilla

Kaupunginkirjastoon matkaa teen

Kirjan lainaamaan mennä vois

Uutuushyllylle suoraan meen

Hyvä kirja nyt lohdun sois

minä innostuin tarttumaan tarinan päästä kiinni. Miksi tämä kertoja tarvitsee lohdutusta? Ettei vaan olisi tullut siipeen ihmissuhdepuolella? Auttaisiko omatekoinen taideterapia?

Kirjaston yksi hienoimpia puolia on se, että kynnys on matala. Kirjastossa saa olla rauhassa sellainen kuin on. Kirjastoon saa tulla kuka tahansa ja viettää siellä aikaa ilmaiseksi. Älä siis anna juhlalaulumme hieman surumielisen ja arkisen ulkokuoren hämätä: aina ei mene hyvin, mutta silloinkin voi mennä kirjastoon. Se jos mikä tekee arjesta juhlaa!

Tehtäisiinkö vielä pari kirjastobiisiä?

Kirjastomiehet-yhtyeemme taiteellinen linja on selkeä: teemme kirjastoaiheisia kappaleita. Vakaasti uskomme, että maailmaan mahtuu vielä muutama kirjastobiisi. Itse asiassa kirjaston työntekijöiden näkökulmasta kerrottuja kappaleita ei niin paljon olekaan. On kokonaan eri asia, onko sellaisille kysyntää. On tai ei, jatkamme valitsemallamme linjalla. Ainakin kollegat yleensä nauravat ihan oikeissa kohdissa.

Suomenkielisistä kirjastoaiheisista kappaleista on kattavan tuntuinen listaus Kirjastot.fin sivulla. Askartelin sen Spotify-soittolistamuotoon, eli tuosta alapuolella olevasta upokkeesta pääset kuuntelemaan kirjastobiisejä. Tältä soittolistalta tosin puuttuu hyvin monta olennaista kappaletta tai oikeastaan kokonaisia levyjä, sillä kaikkea musiikkiahan ei Spotifyssa ole. Esimerkiksi Kirjastoseuran julkaiseman Hyllyjen välissä hiljaa -levyn kappaleita halajavan kannattaa suunnata kirjastoon, sillä muualta tuota levyä lienee lähes mahdotonta saada. (Tarharyhmän ja M.A.Nummisen kipaleet tuolta albumilta tosin löytyivät Spotifysta muilta kokoelmilta.)

Suomen kirjastomielisin sanoittaja lienee Heikki Salo, sillä Miljoonasateelta on tuolla listalla kolme biisiä. Onkohan hänelle myönnetty jo jonkinlainen tunnustus näistä ansioistaan?